Yhteisöllisyys oppilaitoksissa on kokenut isoja kolauksia. Koronakriisi ja sen aiheuttama etäopiskelu on työntänyt opiskelijoita kauemmaksi toisistaan omiin pieniin kupliinsa kotona. STTK:n teettämän nuorisokyselyn mukaan yhä useampi nuori on kokenut yksinäisyyttä korona-aikana. Nyt koronan ollessa jo pikkuhiljaa ohi ja opiskelun palatessa kampuksille meillä on mahdollisuus palauttaa yhteisöllisyys opiskelijoita kantavaksi voimaksi.
Monesti opiskelijoiden yhteisöllisyys mielletään pitkälti bilettämiseksi ja baareissa ravaamiseksi. Voi se sitäkin olla, mutta myös todella paljon muuta. Vielä enemmän tulevaisuudessa, kun niin sanottu sober curious -liike saa yhä enemmän kannattajia, opiskelijoiden yhteisöllisyys karistaa pois viinanhuuruista biletystä. Tällöin erilaiset matalan kynnyksen illanvietot, lautapeli-illat ja puistohengailut ovat yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.
Yhteisöllisyyden ei aina tarvitse olla ennalta järjestettyä ja suunniteltua toimintaa. Se voi olla kahvihetki opiskelun lomassa, hengailua opiskelijakunnan toimistolla tai lounasta opiskelijatovereiden kanssa. Pienet, yhdessä vietetyt hetket ystävien kanssa tuovat merkitystä ja tarvittavaa rauhoittumista opiskelujen lomassa.
Miten tämä yhteisöllisyys saadaan toteutumaan? Se lähtee nimenomaan pienistä arjen askelista. Ryhmäytymisestä oman opiskelijaporukan kanssa, oppilaitoksissa tapahtumien ja illanviettojen järjestämisestä sekä tietenkin ihmisten omista aloitteista. Tapahtumien järjestämisessä erilaiset opiskelija-aktiivit nousevat tärkeään rooliin. Eikä joka kerta tarvitse järjestää vuosisadan bileitä tai tuhansia ihmisiä houkuttelevaa rekrymessua. Myös pienemmillä, ihmistä lähellä olevilla tapahtumilla houkutellaan heitä sosialisoitumaan ja olemaan osa opiskeluyhteisöä.
Aktiivinen sosiaalinen ihminen voi yleensä paremmin ja tuntee olonsa vähemmän yksinäiseksi. Opiskelumotivaatio nousee, kun viihtyy ja nauttii koulussa vietetystä ajasta. Sosiaalinen ahdistus vähenee, kun luokka ei ole 30 tuntematonta ja kun löytää oman paikkansa yhteisössä. Tärkeää on tietenkin muistaa, että kaikkien sosiaalisuus ei ilmene samalla tavalla: oma kokemus yhteisöllisyydestä on se, mikä merkitsee eniten.
