Pride: ylpeys, arvostus ja kunnioitus. Itse Priden nimikin kertoo monelle perusteet siitä, mistä liikkeessä onkaan kyse. Vaikka sen juuret eivät olekaan pitkät verrattuna moneen muuhun, ne ovat merkittävät siitäkin huolimatta.
Sateenkaarilippujen liehuessa moni sateenkaarinuori tuntee ylenpalttista ylpeyttä. Ylpeyttä itsestään, yhteisöstä ja kaikista niistä henkilöistä, joiden tietää taistelleen ahkerasti arvojensa määrittämien oikeuksien puolesta — olivatpa ne arjen yleistäviä stereotypioita vastaan tai Stonewallin mellakoissa; mielenosoituksissa, joista Pride-liikkeen ensimmäinen kipinä leimahti.
Minulle Pride tarkoittaa yhteisöllisyyttä, tilaa olla oma itseni, ylpeyttä itsestäni ja muista, sekä suunnatonta iloa. Olen onnekas voidessani sanoa, että Prideä ajatellessani ilo on yksi tunteistani päällimmäisenä, sillä se ei ole kaikille lgbtq+:aan kuuluville henkilöille niin ollut, eikä vieläkään ole. Onkin siis tärkeää muistaa ne ihmiset, jotka ovat niiden aatteiden ja arvojen puolesta kärsineet sekä taistelleet — ja yhä niin tekevät — mutta myös muistaa kokea tervettä ylpeyttä yhteisöstä ja sen arvojen kannattajista.
Osallistuin viime kesänä ensimmäistä kertaa OulunPride-viikolle ja hetkittäisistä vesisadekuuroista huolimatta oli ilmassa aurinkoista iloa ja toivoa. Niin kulkueessa kävellessäni kuin tuntemattoman lakatessaan sormenkynsiäni violetilla kynsilakalla, tunsin oloni erittäin onnekkaaksi. Tapasin siellä monia ihmisiä; heitä, jotka olivat paikalla ensimmäistä kertaa ja heitä, joille tapahtuma oli jo monin puolin tuttu. Erilaisuuksista huolimatta heitä kuitenkin yhdisti yksi asia: ylpeys Pride-yhteisöön kuulumisesta; sama ylpeys, johon minäkin voin samaistua.
En ole aina ymmärtänyt yhteisön tärkeyttä yhtä hyvin kuin tänä päivänä. Aidosti hyväksyvän yhteisön löytäminen kuitenkin muutti käsitystäni.Kuten monelle, minullekin Pride-yhteisö on luonut ymmärrystä itsestäni ja ympäröivästä maailmasta sekä opettanut olemaan aidosti avarakatseisempi. Ihmisille on tärkeää kokea itsensä hyväksytyksi ja kuulua yhteisöihin. Siispä uskon,että Pride on tarjonnut monelle kokemuksen hyväksytyksi tulemisesta ja joukkoon kuulumisesta, olipa sitten kyseessä henkilö, joka on normista poikkeava tai niihin aktiivisesti verhoutuva.
Monessa asiassa on vielä kehitettävää, eikä maailma parane yön yli, mutta Pride-yhteisön työ ja vaiva ovat jo tuottaneet tulosta. Sen seurauksena monien elämä on parempaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin.Ihmisoikeuksien puolesta taistelu ei tule kuitenkaan loppumaan vielä pitkään aikaan, mutta vaikka se voikin olla henkisesti suuri taakka kantaa, yhteisö voi tehdä siitä huimasti antavampaa ja lempeämpää.